Hymyilevät kesävarpaat saavat auringonkin paistamaan kirkkaammin. ;-)  ( Jalat eivät ole omani, eivätkä myöskään kengät. ) 

 Kovakaan sade ei välttämättä estä luonnossa liikkumista ja sen maisemia tallentamasta. Tänään tosin liikuin pääsääntöisesti autolla ja vain puolisen tuntia kävin sateen jälkeistä raitista ilmaa nuuskimassa Pirttijärven maastoissa.

 Valoisasta "vesi kielellä" kuvasta edetään kohti tummia sävyjä ja valitettavasti sarjan viimeinen kuva ja olosuhteet joissa sen kävin ottamassa siirsivät sen kategoriaan "rumat kuvat" ( älä katso )

 Nuori tikkapoika katselee uteliaana Kuuselan pirttiin ja miettii että uskaltaakohan tässä vielä olla. Äiti käski lentää pois mutta kun maapähkinä maistuu paljon paremmalta kuin kuivat männynsiemenet.

 Vähän hassusti käyttäytyvät nämä nuoret linnut ja ovat samalla hauskoja kuvauskohteita. Poikanen oli kasvanut huimaa vauhtia ja oli kooltaan varsin selkeästi emolintua suurempi.

 Ikkunan ulkopuolisella tippapellillä kökötti päivällä paksu musta pieni kuoriaisen turjake jolla oli mittaa noin kymmenisen milliä. Makrosäädöt siis kohdilleen ja ulos ökkömönkiäistä ikuistamaan. Pari kuvaa ehdin ottaa kuoriaisesta yksikseen kun paikalle porhalsi tuo etualan hoikempi kännäri. Taitaa olla nimeltään linssilude.

.. Pohjanmaan yli vyöryi ukkosrintama. Kuuselassa ei käynyt rytinä ja pauke, mutta aika läheltä synkät pilvet purjehtivat. Kävin kylän laitamilla metsästämässä kuvaa tästä sähköisestä luonnonvoimasta, mutta pilvet pakenivat aika kyytiä kohti taivaanrantaa eikä välähdyksiä juurikaan näkynyt. Komean graffiti-taideteoksen sentään löysin ja varsin yllättävästä paikasta metsässä olevasta puhelin-.. no en kyllä en edes tiedä miksi noita korkeiden mastojen juurella könöttäviä peltilatoja sanotaan. Hatunnosto taiteilijoille kun olette jaksaneet tänne syrjäseuduille ajella ja kylämme metsämaisemaa koristaa, vaikka laitonta hommaahan tuo on, mutta tiedä kuinka noita esim. hirvet tykkäävät katsella samalla kun männyntaimikoita riipivät latvattomiksi.

.. pari kuvaa kalajokisesta kaupunkiliikenteestä joka saattaa muistuttaa joskus pahasti siltä kuin asuttaisiin ihan maalla täällä Pohjanlahden pikku rannikkokaupungissa.

 Hiekoistaanhan Kalajoki varmasti paremmin tunnetaan kuin elinkeinoelämästään jossa maanviljely näyttelee myös tärkeää osaa. Tässä kuvassa näkyvät taivaanrannassa häämöttäen Kallankarit. Jos lomallasi tänne suuntaat suosittelen käyntiä myös tuolla Maakallassa. Itse kävin siellä viimeksi 1968 ja olen vähän suunnitellut, että tekisin joko tänä tai ensi kesänä vähän niinkuin heti perään sinne matkan uudestaan. 

.. kunniaksi söin Kalajoen hiekkasärkkien basaaritorilla melkeinpä hevosenpään kokoisen jäätelöpallon, jonka yhtenä mausteena oli tietenkin pecan-pähkinää. Tai olisiko jalkapallon kokoinen illan tunnelmaan sopivampi vertaus.

 Pihassa vieraili päivällä muutamia kevään linnunpoikia. Talitiainen toi useamman linnun katraan mukanaan talipalloa syömään ja nuori tikanpoika oli tosi hauska ilmestys hetken aikaa pikku kelossa keíkkuessaan. Ilta vierähti kyläillessä ja myöhäinen pikku juoksulenkki tarjosi mahdollisuuden kuvata kaunista kesäiltaa Historian kupeessa.

 Täytynee tunnustautua yllytyshulluksi ja vielä hullummaksi yllyttämään muita osallistumaan Suomen suven aikana järjestettävien eri tapahtumien ohjelmanumeroihin. Eilen alkaneella Rautio-viikolla ( Rautio sijaitsee ihan Kuuselan kupeessa ) oli tarjolla mm. Pappa-tunturi kisaa taitoajellen ja nuori voima haastoi rajusti kokeneempaa riskien miesten kaartia heittämään parrua, vetämään vanhaa tukkirekeä nurmella ja kyytsäämään kantaen hiekkaa ja vettä liki sadan kilon verran mukanaan pätkän matkaa. 

 Oma poika uskaltautui samalle viivalle kanssani. Matkaa edessä 25 metriä. Kumpihan mahtoi tulla raskaan viestinjuoksun vaihtoon ennemmin: Sami-Pekka vai Juha-Pekka?

 Räkättirastas ei liene monellakaan edes top-tenissä kun omia lintusuosikeitaan listaa, mutta ihan hauskaa seurattavaa kuitenkin tarjosi tämäkin Turdus pilaris pihanurmella aamulla ruokaillessaan: Nopeaa tasajalkahyppelyä, sitten madon paikannus pää kallellaan kuunnellen ja lopuksi nopea keihästys ääneen suuntaan. Ja aika tiheään näkyi tarttuvan herkkupaloja nieltäväksi.

 Se että oksasta roikkuu käpy ei kummoinenkaan harvinaisuus ole, mutta kun otetaan huomioon se että kuiva kuusenoksa kannattelee männynkäpyä kärjessään, niin laittoi kyllä miettimään kuinka tuo käpynen on tuohon joutunut.

 Kalenterin mukaan keskellä kukkeinta kesää puun lehdet kertoivat, että meitä palelee. Tule takaisin aurinko ja lämmin kesätuuli ne kuiskivat viluissaan illan koleudessa.